18.9.16

Gottfried Keller - Seitsemän legendaa

 

Wikipedia mainitsee sveitsiläisen Gottfried Kellerin saksankielisen realismin huomattavaksi edustajaksi, mutta sitä puolta ei tässä kirjassa paljoa näy, tämä on kokoelma ihmesatuja vähän aiemmin lukemani Lagerlöfin Legendoja Kristuksesta tapaan (suomentajana on Lauri Viljanen): eikös tämä ole enemmän romantikkojen heiniä?

Keller tosin tarinoi enemmän pyhimyksistä, neitsyt Maria on aktiivisena toimijana muutamassa kertomuksessa ja muissakin on pyhiä tai sinne päin suuntaavia, joilla tosin ei aina asiat mene niin kuin suunnitellaan...pari tarinaa viittaa jonnekin epämääräiseen pseudokeskiaikaan, jotkut taas alkukirkon tietämille vainojen aikaan (ei välttämättä tosin kauhean suurella historiallisella tarkkuudella, anakronismejahan tuli bongattua mutta menköön).
Kuten aiemminkin, pidän yhä tällaisesta legenda-tarina-tyylistä ja näissä oli ihan novellimittaakin. Kaksi viimeistä meni ehkä vähän liian tuonpuoleiseksi mutta erityisesti Eugenia, Neitsyt ritarina ja Neitsyt ja nunna olivat kiintoisia kertomuksia.

2 kommenttia:

Omppu Martin/ Reader, why did I marry him? kirjoitti...

Mietinkin mistä yhteydestä Kellerin nimi on tuttu ja miksi, joten piti googlettaa ja sitten jo muistinkin, että olen törmännyt hänen teokseensa Der Grüne Heinrich tutkiskellessani kehitysromaania. Ajatella, että sekin on suomennettu ja vieläpä viehkeällä nimelleä Viheriä Heikki. :D

hdcanis kirjoitti...

Näköjään tuo Der Grüne Heinrich on keskeisiä kehitysromaanin edustajia. Suomennoksen nimi on kyllä viehättävä ja näköjään on ilmestynyt 1921 Mainehikkaita romaaneja -sarjassa (Kirjasammosta katselin)...kieliasu kuulostaa kyllä vähän siltä että lyhyissä annoksissa voisi olla kiinnostava mutta sivumäärän karatessa useaan sataan niin ei ehkä jaksaisi...