25.3.16

Gotthold Ephraim Lessing - Nathan Viisas


Taas vaellellaan noin tuhannen vuoden takaiseen Lähi-Itään, tällä kertaa ristiretkiaikaiseen Jerusalemiin. Rikas juutalainen kauppias Nathan, Viisaana tunnettu, palaa kaupunkiin kuullakseen että talossaan on ollut tulipalo: taloudellisena menetyksenä tämä on vähäinen mutta tyttärensä Rechan henki on ollut vaarassa, mutta tämän oli palavasta talosta pelastanut muuan ristiritari, entinen sotavanki jonka sulttaani Saladin oli hetken mielenjohteesta jättänyt henkiin ja vapaaksi. Tästä lähtee sitten liikkeelle moneen suuntaan kehittyvä filosofinen draama, jonka keskiössä ovat juutalaisuuden, islamin ja kristinuskon suhteet ja erityisesti näiden välinen suvaitsevaisuus.

Lessingin näytelmä muistuttaa aika paljon joitain Shakespearen komedioita eli viiden näytöksen läpi päästään onnelliseen loppuun mutta jossain vaiheessa henkilöiden taustoista alkaa paljastua sellaista vauhtia asioita että on vähän vaikea pysyä kärryillä kuka nyt on lopulta kenenkin mikä. Ja vaikka näytelmä eteneekin lähinnä puheena (muuta toimintaa on kovin vähän) ja vielä runomuotoisena puheena, niin melkein sadan vuoden takainen J. Siljon käännös oli vielä varsin luettavaa (on tästä näköjään tullut uudempikin Matti Rossin käännös).No, Shakespearen kielenkään tasolle ei tässä kyllä mennä, vaikka ihan tyylikkään monologin Lessing Nathanille kirjoittaa keskivaiheille (vertaus kolmesta sormuksesta).
Ja aihehan ei näytä vanhenevan.

Sainpas vihdoin aloitettua Lukuharjoituksia-haasteen.

3 kommenttia:

Jorma Jormito kirjoitti...

Hienoa, että kirjoitit tästä teoksesta. Loppukaneetissasi mainitsetkin kuinka ajankohtainen teos on:kukaan ei omista viimeistä viisautta. Nathan kuuluu Saksassa lukiolaisten lukukaanoniin. Jokaisen sivistyneen saksalaisen kanssa voi vaihtaa ajatuksia sormusvertauksesta.

hdcanis kirjoitti...

Sormusvertaus on kyllä hyvä, ja Lessing kai sitten jonkinlainen linkki Shakespearen ja Goethen välillä...

Linnea / kujerruksia kirjoitti...

Tässä taas esillä näytelmäkirjailija josta en tiennytkään, näemmä näytelmäkin ihan lukemisen arvoinen myös. Laitan korvan taa!