Tämän vuoden kirjallisuuden Nobel tuli hieman puskista, olin Patrick Modianon nimen kai joskus nähnyt (kun olihan näitä 70-80-luvulla suomennettu) mutten kyllä tietänyt mitään.
Palkinnon jälkeen kirjastojen varausjonot toki sinkoutuivat massiivisiksi ja antikvariaateissakin oli tehnyt reippaan arvonnousun mutta kun yksi kirja löytyi kirjamessuilta kohtuuhintaisena niin otetaan mukaan.
Villa Triste on Modianon neljäs romaani ja Jorma Kaparin suomennos toinen. Mies joka sanoi 12 vuotta sitten olevansa kreivi Victor Chmara palaa aivan Sveitsin rajalla olevaan kylpyläkaupunkiin ja muistelee noita nuoruusaikoja jolloin oli itse valmis pakenemaan maasta Algerian sodan vuoksi, ja vietti aikaansa hieman vanhempien Réne Meinthen ja Yvonnen kanssa, mikä oli Yvonnen sukunimi, merkillistä kuinka helposti unohtaa sellaisen henkilön sukunimen joka oli niin kovin tärkeä 12 vuotta sitten...
Vaikka muistojen tapahtumat sijoittuvatkin kirkkaimpaan kesäaikaan niin koko kirjaa verhoaa tietty sumuisuus, Chmara itse on keskitty henkilö joka kertoo keksittyjä taustoja itsestään, ja Réne ja Yvonne taas ovat hyvin salaperäisiä ja epämääräisiä tekemisistään ja elämästään ja lopulta jää vain sekoitus konkreettisen tuntuisia muistoja, nimiä, paikkoja ja tapahtumia, ja epävarmuus mikä pitää paikkansa tai mitä tapahtui tai olisi voinut tapahtua...
Tunnelmallinen kirja josta tuli hieman mieleen ranskalaisen uuden aallon elokuvat, mutta loppujen lopuksi ehkä vähän turhan epämääräinen ja haahuileva että suuremmin ihastuisin. Tosin toisaalla Ulla ei suositellut tätä Modianoon tutustumiseen (vaan kun minä ihan pidin Saganista).
Ja Ullan tapaan minäkin voin nyt halutessani julistaa 14 nobelistia -haasteen suoritetuksi, haasteeseen luetut ja blogatut ovat:
Yasunari Kawabata - House of the Sleeping Beauties
J.M.Coetzee - Michael K:n elämä
Naguib Mahfouz - Before the Throne
Wisława Szymborska - Täällä
Kenzaburo Oe - Nip the Buds, Shoot the Kids
Yasunari Kawabata - Kämmenenkokoisia tarinoita
John Galsworthy - Omenapuu
Selma Lagerlöf - Legendoja Kristuksesta
Frans Emil Sillanpää - Elokuu
Luigi Pirandello - Sitruunoita Sisiliasta
Winston Churchill - Quotations
Bertrand Russell - Nightmares of Eminent Persons and Other Stories
Romain Rolland - Danton
Patrick Modiano - Villa Triste
Vois tietysti vielä vähän pinnistää ja lukea joku että saisi 14 eri nobelistia kokoon, nythän minulla on listattu kaksi Kawabataa...no, aikaa on ja hyllyssä odottaisi vielä pari palkittua...
Suosikkejani taitavat olla tuo ensimmäinen Kawabata, Mahfouz ja Szymborska, vaikka oikeasti tässä on oikein ansiokas nippu, ne vähemmänkin kiinnostavat ovat olleet ehdottomasti lukemisen arvoisia.
7 kommenttia:
Minulla on tämä kirja lainassa, mutta en ole vielä lukenut. Luin Hämärien puotien kujan ja siinä on paljon näitä samoja elementtejä, bloggaan siitä ehkä joulukuussa.
Onnittelut haasteen loppuunviennistä.
Olen juuri lopettelemassa Modianon Kadonnutta korttelia, ja tämä teksti sopisi myös siihen. Utuista maisemaa täynnä menneisyyden haamuja. Ja kyllä, ranskalaiset elokuvat, joissa oli aina niin vaikeaa jostain käsittämättömästä syystä, tulevat kyllä mieleen.
Joo, sillä perusteella mitä olen kommentteja nähnyt, Modianolla on tietyt peruselementit fiksoittuneet, on sitten eri asia ollaanko toisen maailmansodan Pariisissa vai Algerian sodan Savoijissa...
Nuo perusteemat kulkevat varmaan kaikissa Modianon kirjoissa. Olen lukenut Saganit ja pidän niistä. Minä en aloittanut Villa Tristen lukemisella, joten ehdin tottua muuhun. Ja se muu vetoaa minuun. En vain halua Saganin tuntumaa tähän, haluan niiden pysyvän erillään. Hämärien puotien kuja ja Kadonnut kortteli täyttävät tuon vaatimukseni. Utuisuus saa olla, mutta oleilua ja joutenoloa en halua.
Napsin sinun listalla mielenkiintoisia kirjoja.
Minä luin Kehäbulevardit, eikä siinäkään ole oikein kunnollista tarttumapintaa, kaikki jää aika etäiseksi ja kylmäksi. Monesti kyllä tykkäänkin sellaisesta tunnelmasta, mutta luulen, että tämän kirjan muisto himmeneen mielestä tavallistakin nopeammin.
Minä olen lukenut nyt kolme vanhinta suomennettua Modianoa: Kehäbulevardit, Villa Triste ja Hämärien puotien kuja. Kahden ensimmäisen kohdalla yhdyn ajatuksiin siitä, että ovat vähän turhan jähmeänutuisia, mutta kolmannessa - Hämärien puotien kujassa - sama muistamisen ja identiteetin teema oli makuuni paremmin saatu romaaniksi.
Ei tästä taida mitään yleisösuosikkia tulla Nobel-voitostaan huolimatta. Minä kuitenkin otin projektiksi lukea kaikki viisi suomennettua.
Pitää varmaan kokeilla joskus Hämärien puotien kujaa tai Kadonnutta korttelia...
Kiinnostava kuitenkin seurata kuinka tämä Modianojen uudelleenarviointi etenee, en muista vielä nähneeni luttujen kirjojen vertaamista Joel Haahtelaan vaikka tämän nimi tuli esille ensimmäisissä "kuka tämä uusi nobelisti on?"-keskusteluissa, ovatko haahtelahuokailijat vielä ehtineet näiden pariin...?
Lähetä kommentti