Tämä on kolmas Akuninin historiallisista Erast Fandorin -dekkareista, olen aikaisemmat Asaselin salaliiton ja Turkkilaisen gambiitin lukenut joku vuosi sitten.
Vaikka nämä ovatkin periaatteessa jatkoa toisilleen ja tässäkin mainitaan ohimennen noiden edellisten kirjojen tapahtumia niin jatkumo on hyvin väljä, ja Akunin vaihtaa tyylilajia kirjasta toiseen: Asaselin salaliitto oli poliittinen trilleri, Turkkilainen gambiitti vakoojatarina ja tämä sitten perinteinen whodunnit-murhamysteeri (kirjailijan mukaan dekkarin tyylilajeja on 16, seuraavissa kirjoissa sitten lisää).
Pariisissa kuohuttaa epätavallisen julma murha, lordi Littlebyn talon kaikki asukkaat, kymmenen henkeä on kaikki surmattu ja Littlebyn kokoelmista löytyvä kultainen Shiva-patsas varastettu. Tuota pikaa patsas kuitenkin löytyy talon läheltä Seinen pohjasta. Tapausta valaisee vain johtolanka joka viittaa murhaajan lähtevän pian höyrylaiva Leviatanin neitsytmatkalle...
Ja tietysti matkalle osallistuu myös sankarimme Erast Fandorin. Kertojina toimii joukko matkustajia joista monilla toki on perinteen mukaisesti jotain salattavaa, ja joista joku saattaa olla murhaaja...Fandorin itse ei kertojana toimi, joten häntä seurataan vain muiden silmin ja ison osan kirjasta hän toimiikin lähinnä kulisseissa. Kertojilla on kaikilla varsin omanlaisensa ääni (ja Anton Nikkilän suomennos vetää hyvin) eli kirja oli viihdyttävä, toisaalta Fandorin jäi varsin etäiseksi hahmoksi ja varsinaisena arvoitusdekkarina tämä ei ehkä ole aivan "reilu".
Mutta 20-30-luvun brittidekkarien henkeä tässä kyllä löytyy, murha-arvoitusta ja seikkailua eksoottisissa ympäristöissä. Kyseisten kirjojen hieman epäilyttävää sivuvirettä on myös nostettu melkein parodian asteelle, eli rasismi ja jingoismi on hyvin keskeisessä asemassa kirjassa...ja kun kirjassa ei myöskään kannata ihan kauheasti miettiä kuinka realistista tai todennäköistä tällainen tapahtumasarja mahtaakaan olla niin näyttää siltä että Akunin ei ole kirjoittanut vain pastissia vaan myös kommentoi lajityyppiä. Jos noista sotienvälisistä brittidekkareista pitää, kannattaa tähänkin tutustua (ja jos ei pidä, saanee tästä vahvistusta pitämättömyydelleen).
2 kommenttia:
Leviatan nimessä nosti korvat hörölle, tämähän vaikuttaa kiinnostavalta. Selvästi alan virittyä syksyn tullen perinteisemmälle dekkaritaajuudelle, pitää laittaa nimi mieleen, kiitos vinkistä!
Tutustumisen arvoinen. En ole ihan heti ryntäämässä hakemaan seuraavaa osaa mutta eiköhän se tule jossain vaiheessa myös luettua...
Lähetä kommentti