21.7.14

Carlos María Domínguez - Paperitalo


Tämä sattui käteen kirjaston hyllyjä vilkuillessa, pienoisromaani jonka alkuasetelma vaikutti viehättävältä: nainen ostaa Emily Dickinsonin kokoelman ja poistuessaan kaupasta kirjaan syventyneenä kävelee auton alle. Tästä alkaa tapahtumaketju joka johtaa toiselle puolelle maailmaa muiden varsin eksentristen kirjahullujen pariin.

Kirja kirjoista siis, ja sellaisena toki ahkeria lukijoita kiinnostava, ja huomaan tästä löytyvän lukuisia blogiarvioitakin (linkkaan nyt vaikka Jennin, Marian ja Suketuksen). Paikka paikoin tästä tuli mieleen Borges ja Calvino, tiivistä metatietoista tekstiä hivenen nyrjähtäneessä todellisuudessa, ja vähän tuli mieleen myös Zafonin Tuulen varjon kauhuun päin kallellaan oleva pohjavire. Sulavaa tekstiä (suom. Einari Aaltonen), lyhyt kirja jossa iso fontti, tämän luki hyvin vauhdilla ja luulen että myös saattaa unohtaa aika vauhdilla, jos ei muutama viehättävä kuvajainen jää kummittelemaan takaraivoon.
Varsinkin kun en ole mikään intohimoinen kirjahamstraaja, eli kirjan piikit eivät suoraan osu minuun...

1 kommentti:

Margit kirjoitti...

Olen lukenut tästä muistakin blogeista ja jos satun löytämään, niin taidanpa lukea kirjankin. Tosin alkaa olla aika hyvä ennakkokäsitys.