25.4.13

Yrjö Kokko - Pessi ja Illusia



Lukudiplomin yhdeksänneksi kirjaksi nousi klassikko joka oli tähän mennessä jäänyt lukematta, Yrjö Kokon satu Pessi ja Illusia. Ja minullekin tuli hieman yllätyksenä kuinka pienessä roolissa nimihenkilöt loppujen lopuksi ovat: Illusia itsekin huomauttaa tästä kirjan loppupuolella, että heidän elämänsä oikeastaan alkoi vasta talven odotuksessa, tätä ennen he olivat olleet vain tarkkailijoita.
Kirja jakaantuu muutamien sivujen mittaisiin lukuihin joissa kussakin kuvataan jotain luonnon ilmiötä, eläimen tai kasvin elämää, ja siinä sivussa sitten kulkee metsänpeikko Pessin ja keijukainen Illusian tarina. Kehyskertomuksena on myös kertoja Kokon todellisuus rintamalla jatkosodassa, ja sota näkyy aika ajoin myös Pessin ja Illusian maailmassa, usein epämääräisenä taustajylynä mutta pariin otteeseen myös enemmänkin vaikuttavina tapahtumina.
Sodan ohella kirjan luontokuvauksetkaan eivät ole mitään "pupujussit hyppelevät hoppelihops"-tavaraa, kuvauksissa on biologista tarkkuutta, petoeläimet syövät muita eläimiä kuten tekee myös kihokki, loiset on kuvattu epämiellyttävällä tarkkuudella...ja ihmispiirteiden ja psykologian antaminen monille kasveille ja eläimille ei useimmiten parantanut asiaa, päinvastoin (toki niitä kivempiakin juttuja on, ja antropomorfisaatiosta tuleva huumori myös piristi kirjaa).
Tavallaan tässä on asenteena "näin luonnossa toimitaan, ota tai jätä". Mitenkään erityisesti ei käsitellä myöskään luonnonsuojelullisia aiheita (mikä tuntuu nykyaikana poikkeukselliselta), enemmän esiin tulee sitkeys: asuinympäristö myllerretään pommituksissa ja eläimiä ja kasveja kuolee mutta niin niitä kuolee muutenkin, tuhoutuneessa kylässä kasvaa horsma ja pesivät lumikot...

Vaikka onkin satu niin ei tämä kuitenkaan ole mitenkään pienten lasten kirja, iltasaduksi lukeminen vaatinee usein jonkinasteista sensurointia (ja Kokko on myöhemmin tehnyt tästä myös lyhennetyn lasten version), aikuisen iltasaduksi luku tai kaksi illassa tämä oli taas mukava. Kerronta oli ehkä paikka paikoin vähän kömpelöä ja Kokon valokuvakuvituksenkin voisi ehkä toteuttaa uusiksi nykytekniikalla, ihan vaikka samoista aiheista, mutta lukemisen arvoinen kyllä oli.

8 kommenttia:

Suketus kirjoitti...

Minulla on suunnitelmissa lukea tämä myös yhdeksäntenä Lukudiplomi-kirjana. ;)

Hauska siis kuulla, että kirja on oikein luettava. Minulla on tuo sama painoskin, päätynyt hyllyyni mummolan perintönä. Täytyykin tarttua siihen pian!

hdcanis kirjoitti...

Tämä oli yhdeksäs painos vuodelta 1982 (kirjastosta), vähän vanhempi löytyy tuolta linkitetystä Maijan jutusta.

Sara / p.s. rakastan kirjoja kirjoitti...

Pessi ja Illusia on minulle yksi rakkaimmista lukemistani kotimaisista klassikoista. Tosin olen lukenut sen varsin nuorena (yläasteikäisenä?), enkä ole varmaankaan ymmärtänyt silloin puoliakaan kirjan hienouksista, en edes muista siitä enää juurikaan muuta kuin että hieno se oli. Pitäisi ehdottomasti lukea se uudelleen nyt vanhempana ja viisaampana (tai no, jälkimmäisestä en mene takuuseen).

Määritelmäsi siitä, ettei Pessi ja Illusia ole mitään "pupujussit hyppelevät hoppelihops"-tavaraa, sai leveän hymyn huulilleni. Hyvä arvio, kiitos! :)

Maija kirjoitti...

Juu, ei tässä turhia söpöstelty missään vaiheessa. :)
Olisikin muuten hyvä ajatus kuvittaa kirja uudelleen mahdollisimman samoilla aiheilla, mutta uusilla välineillä. Pääsisivät luonnon ihmeet paremmin esille kuin noista vanhoista kuvista.

Margit kirjoitti...

Minulla on hyllyssä juuri tuolla samalla kannella varustettu kirja. Minäkin luin Pessin ja Illusian vasta aikuisena. Pidin kovasti. Minusta kirja onkin enemmän aikuisille (tai nuorille) kuin lapsille tarkoitettu. Lapset, joille olen yrittänyt tarjota tätä satua, eivät ole pitäneet siitä.

Jokke kirjoitti...

Tämä kirja kiinnostaa, ja arviosi on hyvä.
Mietin. mahtaisiko nykylinjalla kansikuva mennä enää läpi?

hdcanis kirjoitti...

10+-ikäisille minäkin tämän laittaisin, tosin sitten saattaa mennä jokunen vuosi jolloin keijukaissadut eivät voisi vähempää kiinnostaa.
Ja varmaan aikuisena kiinnitti huomiota sellaisiin juttuihin jotka pienempänä olisivat menneet ohi, kuten taustalla olevaan työmoraalin esittämiseen, elämää on työnteko...

Ja Jokke, sama kävi mielessä: jos kyseessä ei olisi klassikkovalokuva niin nykyaikana ei tuollaista kantta päästettäisi markkinoille :)

Linnea / pigeonnaire kirjoitti...

Minä luin tästä sen uuden kuvitetun version, valokuvallinen on minlle tuttu päiväkotiajoilta. Muistin Pessin ja Illusian tarinasta ainoastaan tuon siipiosion, muuten muistikuvat ovat hyvin hämäriä.

Olen samaa mieltä, että ei tämä ole mikään pienten lasten kirja. Luontokuvaus kyllä on mainiota, vaikkakin hyvin realistista ja jopa raakaa (mutta sitähän se on). Kiinnostava kirja!