13.12.17

Gustafva Sofia Hjärne - Hämeen linna

 

Lokakuussa kirjamessuilla tuli pienten kustantamojen puolella juteltua hetken aikaa Nysalor-kustantamon pyörittäjän Matti Järvisen kanssa, kustantamon jonka linja tuntuu olevan "kaikenlaista mitä kustantajaa kiinnostaa" mikä onkin erinomainen linja.
Tarjonnasta hankin luettavaksi tämän Gustafva Sofia Hjärnen eeppisen runoelman Hämeen linnan varhaisista vaiheista. Kovin pitkä teos ei ole, ohueen vihkoon mahtuu teksti niin alkukielellä ruotsiksi kuin suomennoksena (suoraan käännettynä, eli runollisuutta ei ole tavoiteltu).

Tarina itsessään on romanttis-traagillinen legenda keskiajalta, Birger-jaarli on sisarensa Hildegardin kanssa Hämeessä, mutta Birgerin palatessa Ruotsiin hakemaan kuninkuutta, Hildegard jää Hämeeseen ja linnanherra aikoo neidon naida...Hildegard on kuitenkin tavannut paikallisen pakanamiehen Ruhon, jonka saa kääntymään kristityksi, ja Ruhon vuoksi avioliitto linnanherran kanssa ei Hildegardia miellytä, ei edes vankilaan päätyminen saa mieltään muuttumaan...
Ei ehkä kaikkein suurinta kirjallisuutta mutta kuitenkin viehättävä ja eeppiselle runoudelle sopivasti etenee jouhevasti, täyttää tehtävänsä. Ja siinä mielessä tietysti huomionarvoinen, että noin yleensäkin kotimaisen kaunokirjallisuuden kannalta hyvin varhainen edustaja ja yksi ensimmäisistä naiskirjailijan julkaisuista teoksista Suomessa (teos ilmestyi pienpainatteena 1831).

Från vester han kom, den hjelten så båld,
Att resa på hedninga stranden
Det heliga kors, då med andakt och våld
Han förde sin gissel i handen.

De högsinte Finnar som vörda den tro,
De ärfvat från urminnes fäder,
Så tappert från klipporna dem de bebo
Försvara den jord han beträder.
===============================
Hän saapui lännestä, tuo urhea sankari,
pystyttääkseen pakanalliselle rannalle
pyhän ristin ja käytteli silloin
ruoskaansa hurskaasti ja väkivalloin

Ylevät suomalaiset, jotka kunnioittivat suuresti uskoa,
jonka he olivat perineet ikimuistoisilta isiltään,
puolustivat urheasti asuttamiltaan
kallioilta käsin maata, jonne hän astui.

Ja kas, kirjoittajahan on sama henkilö kuin Maila Talvion Linnoituksen iloisissa rouvissa esiintynyt Sophie Rosenborg...

10.12.17

Aleksandr Manzos - Kaikkien aikojen pelit

 

Kun videopelit asemoivat itseään kulttuurin kentällä ja ovat yhä suuremmassa osassa modernissa elämässä, on selvää että pelikulttuuriin ja pelien keskeisiin piirteisiin on syytä tutustua silloinkin kun ei itse aktiivisesti pelaa. Aleksandr Manzos on tarttunut toimeen ja tässä pelikulttuurin peruspaketissa esittelee kolmekymmentä keskeistä peliä vuosien varrelta (alkaen 70-luvun Pongista ja päättyen neljän vuoden takaiseen Papers, Pleaseen).

Valinnoissa ei ole valittu kaikkien aikojen suosituimpia pelejä (joskin niitä on mukana, Pac-Manista Tetriksen kautta Minecraftiin) eikä kaikkien aikojen parhaimpia pelejä (kenen asteikolla sellaiset valitaan, mutta varmaan sellaisiakin on mukana), vaan ennemmin käsitellään erilaisia pelilajeja niiden keskeisten edustajien perusteella, ilmiöitä, teknisiä ja taiteellisia ratkaisuja jotka ovat päätyneet hyvin vaikuttaviksi: eräänlainen "tiedä ainakin nämä pelit"-listaus siis. Joskus valittu teos on ollut alan pioneeri (Pong, Civilization, Doom), joskus lajityypissään keskeiseksi hioutunut teos (Final Fantasy VII, Grand Theft Auto III, Super Metroid).

Omakohtaisesti valikoima olikin kiinnostava, kun jonkin verran pelailua olen harrastanut ja pelikulttuuria seurannut (mm. Pelit-lehdestä, jonka toimittajista Manzos onkin parhaiten osunut omaan pelimakuuni, suosituksistaan on ollut syytä ainakin olla kiinnostunut), niin olen kuitenkin laajemmin alkanut pelailla vasta viime vuosina (käytännössä sen jälkeen kun hankin Steam-tunnuksen), joten en ollut pelannut juuri lainkaan kirjassa listattuja pelejä: niminä ne sen sijaan tunnistin kyllä kaikki, vaikkei kauhean selvää käsitystä ollutkaan mistä jossain Metal Gear Solidissa onkaan kysymys.
Vaikka juuri kyseisiä pelejä en ollutkaan juuri pelannut, niin teksteissä pääsin kuitenkin hyvin kiinni mistä on kyse ja mitä elementtejä erityisen huomionarvoisina näistä peleistä on syytä nostaa huomionarvoisiksi, kiitettävän yleistajuisia esittelyjä siis ainakin minulle (en sitten tiedä miten käy lukijan jonka kokemus rajoittuu johonkin Microsoftin pasianssiin kun pitää selittää metroidvaniaa tai 4X-pelejä tai kuinka hienoa on että Resident Evil -kauhuilussa on kömpelöt kontrollit tai Papers, Pleasen byrokraattisimulaattorissa tylsistyminen on osa kokemusta...)
Sen sijaan kirjan kuvituksesta pitää valittaa, mukana on kustakin pelistä yksi mustavalkoinen kuva, edustava se on ehkä Pongin kohdalla, joidenkin muiden kohdalla siitä saa selvää mutta aika monta kuvaa on lähinnä epämääräisiä suttuja josta ei saa mitään selvyyttä pelistä...

Mutta muuten erinomaisen kiinnostava teos: en välttämättä lähde nytkään kokeilemaan juuri näitä kuvattuja pelejä (paria ehkä) mutta hyvähän nämä on tietää, ihan sen kuuluisan yleissivistyksen nimissä.

9.12.17

Adam Mickiewicz - Pan Tadeusz

Viimevuotisten kirjamessujen kirjoja on hyllyssä yhä odottanut lukemista, myös tämä divariosastolta bongattu teos, jonka esipuhe alkaa heti raflaavilla väitteillä Adam Mickiewiczista Puolan ja koko slaavikunnan suurimpana runoilijana ja Pan Tadeuszista kaikkien slaavilaisten kansain ihanin taideteos, ainoa onnistunut eepos, minkä 19. vuosisata on synnyttänyt (Pushkin olisi ehkä jo haastanut suomentajan ja esipuheen kirjoittajan V.K.Trastin kaksintaisteluun ja pari muutakin tahoa voisi ehkä hieman kyseenalaistaa väitteitä...)
Mutta pitihän tämä laaja eeppinen runoelma ja Puolan kirjallisuuden klassikko lukea.

1811-12 nuori herra Tadeusz on saapunut setänsä tiluksille, tulevaisuutta on tarkoitus suunnitella ja samalla kuulostellaan kuinka Napoleonin sodat vellovat matkan päässä, puheena on että ovat tulossa itäänpäin ja ehkä vapauttavat Puolan ryssän ikeestä (Mickiewicz kirjoitti tämän teoksen 1830-luvulla Ranskassa, kotomaassa näin reippaan venäläiskritiikin tekeminen olisi ollut hankalaa).
Mutta ne ovat kauempana, lähempänäkin on kiistaa käynnissä toisen suvun kanssa, ja ihanainen Zosia suunnitelmallisine täteineen, ja muitakin ristiriitoja kevyistä metsästysnokitteluista laajoihin luokkariitelyihin ja reipas taistelukin maiden pakkoluovutuksen johdosta.
Henkilöitä ja tapahtumia siis riittää, kokonainen pieni yhteisö on kudottu kokoon yhtenäiseksi tarinaksi, jossa tunnelmat liikkuvat laidasta laitaan, kun lajityypille ominaisesti henkilöiden käytös on usein aika äkkiväärää...kyllä tämä on eeppinen teos sanan kaikissa merkityksissä.
Tarina rullaa kuitenkin hyvin eteenpäin ja huumoriakin viljellään varsin paljon...

Suomennoksesta on kuitenkin todettava, että Trast ei ole mikään Manninen tai Leino tai Vaara. Alkutekstille uskollisuudesta en osaa sanoa mitään kun en voi vertailla, mutta tekstintekijänä Trast on selvästi enemmän riimittelijä kuin runoilija, riimit on paikallaan mutta mitta menee miten sattuu ja kömpelöitä ilmaisuja löytyy.
Kuitenkin on todettava, että teksti pysyy varsin suorasanaisena ja helppolukuisena, paino on selvästi enemmän tapahtumilla ja sisällöllä kuin kielen tasolla, ja kumarrukset riimirunouden suuntaan (tällaisena vähän rallattelevan tuntuisena versiona) sitten ehkä korostaa kokonaisuudessa hilpeämpiä ja kepeämpiä puolia.
Tiedä sitten, pitäisi ehkä saada tästä jonkun toisen suomentajan versio (mutta mitkä ovat mahdollisuudet että Pan Tadeuszista julkaistaisiin uusi suomennos? Ei tarvitse vastata, arvaan kyllä).

"Jumala paratkoon!" - sanoi hän. - "Kuinka voit moista
puuhata? Onko se oikein? Ja auttaako toista?
Turpeitten puskijaksiko Tadeuksen pitää
tulla siis, katsella kuinka tattari itää?
Sulkea maailma nuorelta! Joutavaa vaivaa!
Kuinka voi sellaiset lahjat tunkioon kaivaa!
Tuosta hän saattaa kirota sinua kerran.
Ah, terävyyttänsä tunnen jo jonkun verran.
Sellaista miestä kehittää maailma juuri.
Olkoon asuinpaikkanaan kaupunki suuri,
Warsowa ... taikka, veljeni, tiedätkö mitä?
Ehkäpä Pietari? Juuri mietinkin sitä.

6.12.17

Törkeän virallisesta Runo-Finlandiasta ja muustakin


Tämän vuoden kestävän runohaasteen puitteissa Omppu järjestää myös palkintojenjaon, Törkeän virallinen Runo-Finlandia ojennetaan parhaalle vuoden aikana luetulle runokokoelmalle, jokainen lukija saa siis jakaa omansa.

Runohaasteen puitteissa olen blogannut nyt seitsemästä kirjasta (enemmänkin olisi voinut, lueskellut vähän enemmän selailemalla olen muutaman antologian ja muun kirjan enemmän, ja tässä kuussa vielä jotain lisää).
Kun painotus on ollut vanhemman runouden puolessa, niin näin itsenäisyyspäivän henkeen sopivasti moni on läheisesti liittynyt isänmaallisiin aiheisiin, mitä ne sitten kenellekin ovat tarkoittaneet tai miten niitä on tulkittu. Ja elokuisen Runokuun yhteydessä teinkin teemapostauksen nimenomaan isänmaallisesta runoudesta...

Mutta vuoden paras?
Muitakin hyviä oli mutta kyllä valinta oli silti varsin helppo, Helvi Juvosen Kootut runot.


Juvosen ura ei kovin pitkä ollut mutta terävä, sen verran terävä että tällainen Kootut runot on toimiva kokonaisuus, elävää luontorunoutta jossa kuitenkin osataan katsoa myös luonnon taakse.

Jäkälä nosti pikarinsa hauraan:
Nyt malja elämämme rikkaudelle.

-------------------------------

Olen uudestaan harkinnut aikaisempaa päätöstäni vältellä blogissa uudempaa kotimaista kirjallisuutta (keskittyen niihin kirjailijoihin joiden kuolemasta on vähintään 50 vuotta). Kuten näkyy olen parin tietokirjan kohdalla jo linjasta joustanut (bloggaamalla elävien kirjailijoiden tänä vuonna ilmestyneistä teoksista), koska ne olivat liian tärkeitä sivuutettaviksi. Samoin kun runouden painopiste on perinteisesti ollut kielen ja ilmaisun kehittämisessä, on siihen perehtyminen ehkä lopulta jopa välttämätöntä jokaiselle kielenkäyttäjälle (tai ainakin heille, jotka haluavat tulla paremmiksi kielenkäyttäjiksi, ja minähän haluan).
Samalla on muistettava, että kuinka voin ikinä odottaa kotimaisen kirjallisuuden kehittyvän paremmaksi, jos en ole sille kertomassa konkreettisin esimerkein kun se epäonnistuu?

Tästä syystä päätin näin itsenäisyysjulistuksen satavuotisjuhlapäivän (jolla ei ole kauheasti tekemistä Suomen iän tai kirjallisuuden kanssa, mutta kuitenkin) kunniaksi poistaa asettamani moratorion kotimaiselle kirjallisuudelle.
(Pidän kuitenkin luultavana, että painotus tulee jatkossa pysymään runoudessa ja satunnaisesti tiedossa, ja proosan osuus tulee pysymään vähäisenä, koska tässä bloginpitoaikana on tullut myös selviteltyä omia piirteitä lukijana...)

3.12.17

Heinrich Böll - Palavat sielut

 

Tässä muutaman vuoden takaisessa kokoelmassa (suom. Otto Lappalainen) julkaistaan yhdentoista novellin (tai mitä nuo mikäkin sitten ovat) verran Heinrich Böllin elinaikana julkaisematonta varhaistuotantoa, vanhin tarina on kirjoitettu 36-37 ja uusimmat aivan 50-luvun alussa (Böllin esikoiskirjahan ilmestyi 1947).

Täytyy myöntää, että varhainen Böll ei ole suosikkieni joukossa, karu hemingwaylaisuutensa ei suuremmin vetoa, kun taas myöhempi näkökulmilla ja kerronnalla pelaava, huumoria (mustaakin) sirotteleva yhteiskuntakriitikko taas on erinomaisesti arvostamani kirjailija.
Tässäkin kokoelmassa tarinat jakautuvat puoliin, ensimmäiset novellit ovat sitä varhaista Bölliä josta en niin välitä (vaikka ehkä ansiokkaita esimerkkejä omassa lajissaan ovatkin), mutta 'Selvityksen Berkowon sillan vaiheista' mukakuivakka byrokraattiraportti tai 'Anekdootin Saksan ihmeestä' ivallisuus taas osuvat paremmin suosimaani tyyliin.

Edustava kompromissi näiden välillä on novelli 'Kelmeä koira', jossa minä-kertova lääkäri saapuu toteamaan nuoren miehen kuolleeksi ja siinä ennen kuin poliisit korjaavat ruumiin pois kuulee paikalla olevalta kappalaiselta miehen, murhaajan jota kutsuttiin Kelmeäksi koiraksi, elämäntarinan. Tarina on itsessään varsin synkkä ja toivoton, kurjista oloista tulevan älykkään ja kunnianhimoisen (ja siitä hyvin tietoisen) miehen vaellus 'puolueen' jäseneksi, sen murharyhmän toimijaksi ja myöhemmin ammattirikolliseksi, mutta noiden eri kertojatasojen läpi kerrottuna tarinaan tulee syvyyttä...

Yhdentoista novellin ohella kirjassa on myös saksankielisen alkuteoksen toimittajan teksti Böllistä ja suomentajan jälkisanat.

Kirja on luettu myös Maailmankirjoissa. Itse osallistun sillä novellihaasteeseen.

30.11.17

Sigrid Undset - Stages on the Road


Norjalainen Sigrid Undset on tunnetuin historiallisista romaaneistaan, mutta muutakin tuotantoa tietysti löytyy, kuten vaikkapa näitä eri lehdissä julkaistuja esseitä joita tähän teokseen on koottu kuusi, kirjoitusajankohtana 20-luvun loppu eli aika jolloin Undset vastaanotti Nobelin kirjallisuuspalkinnon.

Toki näissäkin esseissä historiallista kerrontaa on vahvasti mukana, neljä esseistä on elämäkerrallisia, joskin lajityyppi on nimenomaan essee, ja ensimmäisessä, Ramón Lullia käsittelevässä, esseessä aloitetaan puimalla laajasti historiallisen romaanin kyvyttömyyttä (tai haluttomuutta) käsitellä kunnolla kohdeaikansa maailmaa, yhteiskuntaa, ajatusmalleja ja henkilöitä, kuinka helposti kirjailija vääristääkään kohdettaan kirjoittamalla oman aikakautensa näkökulmasta (jos siis Undset tai historialliset romaanit yhtään kiinnostavat niin tämä essee on hyvinkin lukemisen arvoinen).

Myös muissa henkilöesseissä, joidne kohteena ovat pyhimykset Angela Merici, Robert Southwell ja Margaret Clitherow sivutaan laajempia aiheita, Merici-essee on laajin ja ursuliinisisarten perustajan elämän ohella käsiteltiin laajemminkin naisten asemaa ja oikeuksia keskiajalta Undsetin päiviin asti, Southwell ja Clitherow keskittyivät enemmän henkilöihin, joskin kun molemmat olivat englantilaisia marttyyreja, kirkon ja valtion suhde tuli mukana...(totean tässä että itse olin näistä neljästä henkilöstä aiemmin kuullut nimenä Angela Mericin mutten tästäkään juuri sen enempää tiennyt, kolmesta muusta jos olen joskus kuullut niin olin kokonaan unohtanut, Undsetin henkilövalinnat eivät siis ole kaikkein ilmeisimpiä).
Kaksi muuta lyhyttä esseetä käsittelevät sitten juoruilua ja avioliittoa.

Esseevalikoimassa on paljon apologista henkeä, poleemisuuteen saakka: Undset, maallikkodominikaani, kirjoittaa katolisesta näkökulmasta pääosin protestanttisessa yhteiskunnassa, mikä on täällä tunnistettava positio. Mutta kun en sellaisten aiheiden apologioista, joiden puolella jo olen, niin suuresti välitä niin nämä osuudet eivät niin suuresti hetkauttaneet, mutta kiinnostavaa pohdintaa löytyy muutakin.

Lukuhaasteiden kannalta tämä on aikamoinen rajatapaus, kaksi kuudesta esseestä julkaistiin ensi kertaa norjalaisissa lehdissä ja neljä ruotsinkielisessä Credossa, eli koko teos ei sovi Frau, Signora & Bibi -haasteeseen, mutta huomioidaan nyt kuitenkin.
Samoin vain kaksi kuudesta esseestä sopii Naisen tie -lukuhaasteeseen, mutta mainitaan sekin.

Marraskuun luetut

Reiner Kunze - Nuo ihmeelliset vuodet
Alan Garner - Red Shift
Elizabeth Taylor - Angel
Arthur Schnitzler - Piirileikki
Buddhadeva Bose - Kalkutta ja muita runoja
Marlen Haushofer - Seinä
Frans Emil Sillanpää - Hurskas kurjuus

Koko Hubara - Ruskeat tytöt
Eduard Kotšergin - Risteillä ristityt
Sigrid Undset - Stages on the Road

Marraskuussa tuli taas luettua varsin paljon, perinteinen lukuhaaste FB:ssä kannusti lukemaan joka päivä vähintään 30 sivua ja tämä määrä tuli taas hyvin täytettyä, vaikka varsinaisena haasteena se tuntui vain parina päivänä kun ennen nukkumaan menoa vedettiin muutama sivu lisää, muuten nämä tulivat varsin hyvin kokoon sen kummemmin yrittämättä.

Sillanpään kirja luettiin Ylen Kirjojen Suomi -projektiin (ja mieluinen teos siihen olikin, projektissa oli myös vähemmän houkuttelevia teoksia), Bose täydensi Helmet-haasteen loppuun ja kirjojen ohella tuli pohdittua myös lukijatyyppejä ja millaisista teoksista millä tavoin lukija saakaan nautintoa, ja myös sivistyksen olemuksesta tuli kirjoitettua ja keskusteltua.

Joulukuu lähestyy, pari haastetta pitää paketoida sen aikana ja tietysti muutenkin lukea kiinnostavia kirjoja ja ehkä myös suunnitella ensi vuotta (jossa näyttäisi olevan suunniteltavaa luvassa, tästä lisää sitten joskus).
Ja tietysti itsenäinen Suomikin täyttää sata vuotta (minusta Suomi on tietysti vanhempi, aloitan vähintään vuodesta 1249 mutta mahdollisesti parin kolmen miljardin vuoden takaa...)

-----------------------



mies nainen muu
englanti 100 99 2 201
suomi 54 40
94
saksa 42 11
53
ranska 35 12 2 49
japani 35 9
44
italia 37 2
39
venäjä 26 6 2 34
ruotsi 22 11
33
norja 13 4
17
espanja 11 4 1 16
tsekki 12 2
14
unkari 7 2 1 10
tanska 7 2
9
arabia 6 2 1 9
puola 4 4
8
viro 4 1
5
kiina 3 2
5
portugali 2 2
4
islanti 2
2 4
slovenia 2
1 3
slovakia 2 1
3
muu

3 3
serbo-kroatia 2 1
3
hollanti 1 2
3
kreikka 3

3
iiri
1 1 2
latina 1 1
2
katalaani
2
2
turkki 1

1
albania 1

1
urdu 1

1
bulgaria

1 1
latvia 1

1
malta 1

1
bengali 1

1

439 223 17 679