24.2.14

Elizabeth Bowen - The House in Paris


Ah, Elizabeth Bowen ja epämääräiset kirjansa ei-oikein-mistään ja ehkä-jostakin: kolmas luettu ja blogattu kirja.

Taas kerran joutuu pieni lukija hämmästelemään joitain kerronnallisia ratkaisuja, oliko niissä pointti vai ei: tällä kertaa lauseet pysyvät sentään paremmin syntaksissa kuin A World of Lovessa vaikkei tämäkään mitään selkokieltä ole:
"Today was to do much to disintegrate Henrietta's character, which, built up by herself, for herself, out of admonitions and axioms (under the growing stress of: If I am Henrietta, then what is Henrietta?) was a mosaic of all possible kinds of prejudice. She was anxious to be someone, and, no one having ever voiced a prejudice in her hearing without impressing her, had come to associate prejudice with identity."

Kirja jakautuu kolmeen osaan, nimetyt Present, Past ja Present. Nykyhetkessä kaksi matkustavaa lasta, 11-vuotias Henrietta ja 9-vuotias Leopold, sattuvat yhtä aikaa viettämään päivän neiti Fisherin ja hänen äitinsä talossa Pariisissa: Henrietta on matkalla etelään isoäitinsä luokse kun taas Leopold on tullut tapaamaan äitiään, jota ei ole koskaan ennen tavannut.
Past-osassa siirrytään kertomaan kymmenen vuoden takaisia tapahtumia niin kuin ne tapahtuivat tai ehkä ei: epämääräinen rakkausjuttu etenee sinänsä varsin perinteisenä melodraamana mutta siihen antaa oman sävynsä taustalla kummitteleva tietoisuus yhdeksänvuotiaan pojan tulevasta olemassaolosta...

Vaikka tämäkin Bowenin kirja lainaa elementtejä viihderomansseista ei tämäkään ollut kovin helppoa ja kevyttä luettavaa, päinvastoin: tällä kertaa kirjassa oikein korostuu staattisuus, raskaus ja painostavuus, varsin epämiellyttävät henkilöt kipuilevat ilman paon mahdollisuutta.
Mutta vaikka lukeminen etenikin hitaasti ja kesken jättäminenkin houkutti niin kiinnosti silti nähdä mihin tässä ollaan menossa, ja tottakai Bowen maustaa proosansa hienoilla lauseilla joita pysähtyy makustelemaan kuin aforismeja...

Ei kommentteja: