7.10.13

Elizabeth Taylor - Hyvien ihmisten hotelli




Olen pari muuta Elizabeth Taylorin (yhä vaan brittikirjailija, ei elokuvatähti) kirjaa lukenut ja niistä pitänyt ja nyt sattui käteen osumaan yksi kirjansa suomennettuna, joten pitihän tämäkin lukea.

Kirja kertoo vanhasta leskirouvasta Laura Palfreysta joka asettuu pysyväksi asukkaaksi lontoolaiseen Claremont-hotelliin, ainoa tytär asuu kaukana Skotlannissa ja vaikka tyttärenpoika asuukin myös Lontoossa niin ei oikein ehdi isoäitinsä luona vierailemaan. Niinpä rouva Palfreyn sosiaalinen piiri rajoittuu pieneen joukkoon muita hotellin vanhoja pitkäaikaisasukkaita, tokihan kaupungissa järjestetään kaikenlaista mutta jotenkin ei juuri tule lähdettyä minnekään paitsi pienille kävelyille...
No, eräänä päivänä rouva Palfrey sattuu tapaamaan nuoren kirjailijanalun Ludon, joka päätyy näyttelemään rouva Palfreyn tyttärenpoikaa (koska muut hotellin asukkaat ovat alkaneet ihmetellä miksei hänen Desmondinsa koskaan tule käymään...)

Vähän samanlaisesta tilanteesta olen aiemmin lukenut Dorothy Parkerin ja Arnaud d'Usseaun näytelmän Ladies of the Corridor, jossa siinäkin kuvataan hotellin pysyvien asukkaiden hiljaista elämää, ja siinäkin kuvataan vanhemman naisen ja nuoremman miehen välille syntyvää suhdetta, joskin Taylorin hotelliasukkaat ovat vanhempia ja suhde isoäidin ja lapsenlapsen.
Ja Taylor on myös vähemmän raadollinen, keskiössä on sama ihmiselon epävarma yksinäisyys mutta lämpimämmin ja hivenen humoristisemmin kuvattuna, vaikka onhan tämä toki melankolinen kirja, hiljaisempi ja surumielisempi kuin nuo pari muuta lukemaani (ja tämä näkyykin olevan viimeinen Taylorin elinaikana ilmestynyt teos).

Kirjan suomenkielistä nimeä en oikein ymmärtänyt koska eivät nämä nyt mitenkään niin erityisen hyviä ihmisiä minusta olleet, toisaalta alkukielinen "Mrs Palfrey at the Claremont" on toki sellaisenaan käyttökelvoton käännösnimeksi.
Antero Tiusasen suomennoskin kyllä aika ajoin tökki, kalasta ja perunalastuista puhuminen on ihan selvä virhe ja muutenkin kirjassa oli fraaseja joiden kohdalla aloin miettiä miten ne oli luultavasti sanottu englanniksi, ja tämähän on aina huono merkki.
Mutta Taylor on toki mestarillinen.

Ei kommentteja: